Meilläpä alkaakin sitten pikkuhiljaa keittiön kunnostaminenkin, kun nyt entisestä henkilökuntatilasta joudutaan aloittamaan piakkoin. Yläkerran saunasta on viemäri vuotanut, niin että henkilökuntatilan lattia on mätä. Lattia pysyy juuri ja juuri kasassa lastulevyn ja muovimaton varassa. Viime viikonloppuna purettiin tätä tilaa ja keittiökin alettiin tyhjentää. Kirppiksellekin pitäisi varmaan pikkuhiljaa suunnata, pitänee kirppiskaverilta kysellä jos olisi kiinnostusta. Osa pikkusälästä voisi olla todellisia myyntivaltteja Valtterissa.
Tuohon vessanpöntön viereen oli muuten saatu mahdutettua suihkukaappi. Vähän teki tiukkaa käydä vessassa niin että olisi mukava istunto. Tähän laitetaan sitten joskus kodinhoitohuone, pyykkikoneet sun muut tarpeelliset. Ehkä vähän kaappitilaa ja sen sellaista. Huomatkaa ihastuttava pintamateriaali, muovimatto, jota olen ihan kohtuullisesti oppinut vihaamaan, varsinkin sitä tuoksua mikä tulee vanhasta mattoliimasta kun sitä repii pois. Vanhat ovenkarmit säästetään, ovat sen verran siistit ja ne ovat vanhoja. Sellaista kivan näköistä profiilia.
Puuhan se sitten puolestaan näyttää paremmalta, kuin muovimatto. Tässä oli henkilökunnan vaatekaapit ja niiden edessä kassakaappi, jonka edellinen omistaja oli murtanut rikki, toiveissaan löytää jotain mielenkiintoista. No tyhjähän se oli.
Tämäkin tila tulee olemaan sitä tulevaa kodinhoitotilaa. Muovimattoa ja lasikuitutapettia oli tässä. Todella ihastuttava yhdistelmä. Onneksi oli jokseenkin huonosti kiinnitetty, eli helppo purkaa.
VPK oli sitten järjestänyt puunkadon viime viikolla. Tästä lähdettiin sunnuntai-aamuna. Ja tuntuu muuten vieläkin lihaksissa, yhden puun tekemä siivo. Noh, jos hyvin käy niin tuosta tulee keittiön kaappien ovet, näin Rotjake uhoilee.
Tuli isänpäivän ilta, ja oltiin tällaisessa vaiheessa. Ihan pikkuisen paremmalta näytti. Kuvaaminen ja jonkunlainen dokumentoiminen tuntuu juuri nyt hyvältä ajatukselta. Näkee itsekin että on oikeasti tapahtunut jotain, vaikka se ei aina siltä ehkä tunnu. Tuota kuvaa taas katsellessa totean, että joku voisi vaikka nostaa aidan taas.
Ja ei, isä ei muuten pahastunut, vaikka hänen kanssaan viettämä aika jäi lyhyeksi, olisi kyllä halunnut mukaan Huvilalle, kuten hän Kapakkaa kutsuu. Ei vaan tohdi päästää työmaalle kun ollaan purkuvaiheessa. Mutta isä sai kakkua, se oli tärkeintä. Ja hyvää ruokaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti