Hakataan päitä kattoon ja iso kissanlaatikko

Tällainen näky oli vastassa kun lauantaina Kapakkaan saavun. Asbestin poisto käynnissä. Kallista puhaa, mutta eipä sitä kannata leikkiä sellaistena asioiden kanssa. Oli sitten todettu että koko alakerrassa on tuota vallan ehanaa materiaalia käytetty. No, tehdään sitten enemmän itse, eipä tuo haittaa. Rotjakekin on niin näppärä ja oppivaiseksi todettu. Mitä hän ei osaa niin tekee ammattilainen. Sama periaate kuin isällä, kun oli rakentamishommista kyse, vaan ero on siinä että Rotjake oikeasti tekee niitä. Lauantaina minulle sitten kerrottiin että pitäisi piharakennuksen välikatolle minunkin kiivetä, muuten ei homma etene. Pikkuisen nuo korkeat paikat vain tuntuvat hirvittävän. Rennosti siis aloitettiin, nostettiin puutavarat ja työkalut yläkertaan, ja koetin totuttautua ajatukseen että kiipeilisin tikkaita seuraavana päivänä. Illan päätteeksi saunaa ja iltapalaa Kotijoukoilla. Huolto pelaa, ruokaa saa kun pyytää, niin äiti kokkaa ja tekee vielä eväät seuraavalle päivälle. Mamma keittää meille puuroa aamuisin ja katsoo että evästä on, eikä niitä passaa unohtaa, muuten tulee sanomista.

Sunnuntaina tulikin sitten vietettyä melkein koko päivä välikatolla. Yllättävän hyvin meni tikkailla kiipeäminen, kun sain ohjeita miten piti mennä ja mitä ei missään nimessä saanut tehdä. Valmisteltiin paperointioperaatiota ja vähän aloiteltiinkin, P3-luokan hengityssuojaimilla varustettuina. Vähän väliä lyötiin vuorotellen päämme johonkin palkkiin tai väärin jätettyyn lankkuun. Kun väsymys iski niin alkoi tulla hieman kiukkuakin, siinä kuulkaa varmasti lammelle asti kuului kun me laitoimme suojapapereita, hengityssuojaimet naamalla. Yllättävän rankkaa. Löydettiin muuten ensimmäinen lehti, Suomen Sosiaalidemokraatti, 1.12. 1933, jonka pääotsikko etusivulla oli: -Suomen valtuustot vallattava maanantaina! Rotjake tutustui lähemmin lehden sisältöön ja totesi että ei ole poliittinen retoriikka kovastikaan muuttunut vuosien varrella. Oli tarkoitus ottaa kuva ja jakaa blogissa mutta se siirtynee myöhemmäksi, koska lehti jäi Kotijoukoille. Suunnitelmissa olisi laittaa lehti takaisin eristeisiin ja lisaätä sinne Hufvudstadsbladet, ainakin. Siinäpä sopivasti kontrastia.

Tänään olikin sitten käydä köpelösti kun kiipeiltiin jälleen yläkertaan. Orapihlajan oksa iskeytyi Rotjakkeen silmäkulmaan. Ei aikaakaan niin naapurin isäntä oli jo alhaalla huutelemassa että kaadanko pois tieltä,. Mahtoikohan kuulla noitumisen? Aika kivoja tuntuvat olevan, huomaavaistahan tuo, kun tehtiin hommia, mutta eihän sitä nyt koko puuta kaatamaan, otettiin vain muutama oksa pois tieltä. Kun tarkemmin mietittiin niin eipä ole orapihlajaa puuna ennen tullut nähtyäkään. Paperit saatin levitettyä, sen verran että oli tarkoitus aloittaa villojen puhaltaminen, mutta sitten alkoi jo olla pimeä ja monta työtuntia takana.Kimpsut ja kampsut kasaan ja kotia kohti.

Jaakko-kissa taisi muuten käydä sisällä asti tänään. Olin pihalla keräämässä puita kun näin kun katti pujahti keittiönovesta ulos. Kierteli hiukan ja ihmetteli tulevia yrttipenkkejä, joihin olin juuri laittanut mullat, hyppäsi päälle ja rupesi kuopimaan. Katti totesi kai että yrttilaatikko oli iso luksuskakkalaatikko, koska suoritti sinne esilannoituksen.

Näin korjataan kosteusvaurio, not!

Alkuviikon aherruksista vastasi lähinnä Rotjake yksinään. Kotiin palatessa mukana oli varsin mielenkiitnoisia kuvia. Keittiö oli saatu tyhjennettyä ja taas oli kierrätykseen saatettu jos jotakin rojua. Tuo työtaso saatetaan nyt sitten jopa säästää, näin on minun annettu ymmärtää. Voihan se olla että siitä saa ihan hyvän kun vähän kunnostaa. Lihapölkky on niitä huikeimpia esineitä mitä talosta on löytynyt ja, kiitos Facebookin, on herättänyt muissakin huomiota. Kiitos Suvi kun kerroit miten täti hoiti lihapölkkyä kauppapäivän päätteeksi. Sinolia pintaan ja eikun tulta alle.

 Oli siis aika kurkata lattiapinnoitteen alle. Juuri tuosta tulevan keittiön takaosasta lattia tuntui olevan kohtalaisen "lintallaan". Henkilökuntatilan puolella olo oli suorastaan turvaton kun siellä asteli. Kellarin puolelta katsottuna siitä kohtaa näki että lattia oli mätä, yläkerran viemärin vuodosta johtuen. Sain myös elävän kuvauksen siitä miltä töhnä kellarissa haisi. Ei tarvinnut mennä haistelemaan. Ei muuta kuin lattia auki ja tältä se näytti:

 Vuotokohdan päälle oli laitettu villaa ja levy päälle. Lopuksi satunnainen muovimatonpala, avot kosteusvahinko on piilossa ja saa muhia rauhassa.

Onneksi alue ei ole kovin iso, mihin tätä maanmainiota korjustapaa on sovellettu.

Ei muuta kuin toimeen siis, villat ja levyt pois. Mitäpä seuraavaksi löytyykään? No hupsista, ei sinänsä yllättävää.

 Oho, kellari näkyy! Lattiassa ei siis eristettä?

Päivän naurun hörähdykset aiheutti kuulemma seuraava purkukohde, kuivavarasto henkilökuntatilan vieressä. On kuulkaa ollut tarkka remppamies, kaikki ylijäämäpahvit käytetty viimeistä myöden. Tosin nauloja oli mennyt varmaan sitten sen säästön verran.

Vaihtoehtoinen isänpäiväviikonloppu

Onkohan kukaan koskaan, ikinä nähnyt mitään näin karmean hirveää esinettä? Se on niin hirveä, että se on hieno ja saa takuulla näkyvän paikan tulevassa kodissamme. Jostain kaukaa tuo lienee joutunut Kapakkaan. Kaikenlaista pientähän tuolta onkin jo löytynyt, joista osa säästetään ja osa varmaan menee kirppikselle.

 Meilläpä alkaakin sitten pikkuhiljaa keittiön kunnostaminenkin, kun nyt entisestä henkilökuntatilasta joudutaan aloittamaan piakkoin. Yläkerran saunasta on viemäri vuotanut, niin että henkilökuntatilan lattia on mätä. Lattia pysyy juuri ja juuri kasassa lastulevyn ja muovimaton varassa. Viime viikonloppuna purettiin tätä tilaa ja keittiökin alettiin tyhjentää. Kirppiksellekin pitäisi varmaan pikkuhiljaa suunnata, pitänee kirppiskaverilta kysellä jos olisi kiinnostusta. Osa pikkusälästä voisi olla todellisia myyntivaltteja Valtterissa.

Tuohon vessanpöntön viereen oli muuten saatu mahdutettua suihkukaappi. Vähän teki tiukkaa käydä vessassa niin että olisi mukava istunto. Tähän laitetaan sitten joskus kodinhoitohuone, pyykkikoneet sun muut tarpeelliset. Ehkä vähän kaappitilaa ja sen sellaista. Huomatkaa ihastuttava pintamateriaali, muovimatto, jota olen ihan kohtuullisesti oppinut vihaamaan, varsinkin sitä tuoksua mikä tulee vanhasta mattoliimasta kun sitä repii pois. Vanhat ovenkarmit säästetään, ovat sen verran siistit ja ne ovat vanhoja. Sellaista kivan näköistä profiilia.

Puuhan se sitten puolestaan näyttää paremmalta, kuin muovimatto. Tässä oli henkilökunnan vaatekaapit ja niiden edessä kassakaappi, jonka edellinen omistaja oli murtanut rikki, toiveissaan löytää jotain mielenkiintoista. No tyhjähän se oli.
Tämäkin tila tulee olemaan sitä tulevaa kodinhoitotilaa. Muovimattoa ja lasikuitutapettia oli tässä. Todella ihastuttava yhdistelmä. Onneksi oli jokseenkin huonosti kiinnitetty, eli helppo purkaa.

VPK oli sitten järjestänyt puunkadon viime viikolla. Tästä lähdettiin sunnuntai-aamuna. Ja tuntuu muuten vieläkin lihaksissa, yhden puun tekemä siivo. Noh, jos hyvin käy niin tuosta tulee keittiön kaappien ovet, näin Rotjake uhoilee.

Tuli isänpäivän ilta, ja oltiin tällaisessa vaiheessa. Ihan pikkuisen paremmalta näytti. Kuvaaminen ja jonkunlainen dokumentoiminen tuntuu juuri nyt hyvältä ajatukselta. Näkee itsekin että on oikeasti tapahtunut jotain, vaikka se ei aina siltä ehkä tunnu. Tuota kuvaa taas katsellessa totean, että joku voisi vaikka nostaa aidan taas.

Ja ei, isä ei muuten pahastunut, vaikka hänen kanssaan viettämä aika jäi lyhyeksi, olisi kyllä halunnut mukaan Huvilalle, kuten hän Kapakkaa kutsuu. Ei vaan tohdi päästää työmaalle kun ollaan purkuvaiheessa. Mutta isä sai kakkua, se oli tärkeintä. Ja hyvää ruokaa.

Yllättäviä löytöjä

Parin muovimattokerroksen alta löytyi tällainen paneeliseinä. Tuon seinän takana kulkee myös portaat yläkertaan, jotka kaikesta päätellen ovat olleet piilossa aika pitkään.

 Jännityksen piinamana oli pakko vähän jatkaa keittiön seinäpintojen tutkiskelua. Toiveikkaana jatkoin tuosta kulman takaa, mutta siellä oli vain tylsää jämälankkua lasikuitutapetin alla. Seuraava senä oli sitten jännää tilkkutäkkiä jälleen, muovimaton jämiä, osittain poistettua, ja sitten päästiinkin nätimpään seinäpintaan, herkän pastellista tapettia pinkopahvin päällä. Jännää.

 Kummipoika löysi vanhoja kolikoita, vanhimmat jostain 30-luvulta. Huhut kertovat muuten että lähikulmilla remontoitavasta talosta löytyi oikein setelinppujakin, ei ihan vähänkään. Meillä jännittävät löydöt rajoittuvat pikkuesineisiin, maustetelineisiin, kummallisiin tötteröihin sun muihin. Hauskoja nekin.

Tässä ne jo mainostetut portaat. Viimeistelemättömät vielä, mutta eiköhän sekin korjaannu ajan saatossa. Oli muuten jännää kun aukaisin tuosta muutaman laudan, tiedä mitä sieltäkin olisi voinut tupsahtaa.

Hurmaava terassikin on poissa. Tänne saisi sellaisen muavan varjoisan paikan, sitten joskus.

Tämä kummallinen kasakin on poissa. Jätepuuta, sun muuta. Vanhaan taloon on ehtinyt kerääntyä kaikenlaista rojua, meillä toinen lavallinen menossa jätettä ja remontin purkujätettä. Vaan nyt on kapakkakissa Kallen piilopaikka poissa. Toivottavasti Kalle ei kauheasti suutu.

Tässä muuten Hänen Kuninkaallinen Korkeutensa Kalle, joka alkaa pikkuhiljaa hyväksyä olemassaolomme .

Huomenna pääsee taas töihin :)

Hiphei, huomenna pääsee taas hommiin. Kaakeleita pudottamaan. Kaivanpa sellaisen positiivisen kuvan sen kunniaksi:

Silloin kun aurinko vielä paistoi ja söin ensimmäisen omenan pihalla. Kiva tunne. Nyt on tosin tullut keiteltyä omenahilloa pikkuisen liikaa. Olen varmasti ollut edellisessä elämässä perheenäiti sodan aikana tai niinkuin Ada sanoi ahkera Lotta. Eihän niitä omenoita voi pois heittää, hyvänen aika! Niin, jos jollain on jotain hyviä omenareseptejä niin antaa tulla vain.

Entäs sisäpuoli?

Lisää kuvia. Alla näkyy sisääntulo vanhaan ravintolasaliin:

Tässä oli ennen narikat ja vasemmalla puolella vessat. Vessojen puolelle tullee peseytymistilat ja tähän tehdään viihtyisä pikku eteinen. Alla näkymä ravintolasalista. Baaritiski on käytännössä purettu. Tuo lamppu tuossa tiskillä on harmillisesti rikki, mutta ajattelin lahjoittaa sen serkulleni, joka harrastaa Tiffanytöitä. Toivottavasti ilahtuu.  Loossit saisi joku viedä pois, sekin on jo sovittu.

Sermeistä voisi vaikka rakentaa pergolan pihalle. Saa hakea jos joku haluaa. Pleksit haluaa Rotjake talteen. Siten siirrymmekin eteenpäin salissa. Tämän tilan jakaa haitariovi ja tuolla vasemmalla puolella on keittiö. Edelleen olen sitä mieltä että katto näyttää hyvältä, vaikka Rotjake ei ole innostunut.

Kaikenmaailman teräsjuttuja löytyy paljon, pitää miettiä miten niitä voisi hyödyntää. Jos joku haluaa tuon pinnatuolin tuosta niin hakekoon pois. Siitä puuttuu yksi pinna, mutta näppärä tekee siihen uuden.

Kuten jo mainitsin niin kaikkea jännää löytyy sieltä sun täältä. Ensiapukaappi kuuluu ehdottomasti säilytettäviin. Huomatkaa ihastuttava muovimatto seinällä. Muovimattoteemaa jatkaakseni, alla naisten vessa.

Kas tuolla näkyy pilkashdus lautalattiaa.

Niin joo..

..ennen kuin joku intoutuu kadehtimaan meitä. Tässä vähän kuvia siitä mitä on edessä.

Vähän repsottaa sieltä täältä, mutta kyllä siitä nättiä tulee.

Vanha terassi postuu käytöstä ja oven kohdalle palautetaan ikkuna.

Kattoremppaa tiedossa, isompi juttu.

Grillipaikan voisi tuohon tehdä.

Ikkunaremppaa! Mutta sehän me osataan ennestään. :)

Vanhat minigolfradat poistetaan tietysti pihalta. Joskus.

Rotjakkeen valtakunta. Sillekin pitää tehdä asioita.

Eikä siinä vielä kaikki, sisällä vasta hommaa riittää..

Niin se sitten alkoi. Vanhan talon remontointi. Eikä ihan mikä talo tahansa, vaan vanha merimieskapakka pikkukaupungin sataman lähellä. Pari viikkoa on nyt mennyt kaupanteosta ja nyt alkaa jo toipua shokista. Pelotti ja hirvitti, mutta nyt on jalat taas tiukasti maan kamaralla. Paljon on työtä edessä, mutta emme aio vaipua epätoivoon.Onneksi ei ole kiire. Jänniä asioita on jo löytynyt mm. zombikirves, eli vanha Billnäsin kirves joka löytyi kaapin perukoilta. Sai siinä Rotjakekin jotain ihmeteltävää. Hienoja aarteita löytyi keittiöstä, liuta valurautaisia paistinpannuja ja lihapölkky. Merimiesten haamuja emme ole vielä kohdanneet

 Pihalla kasvaa mielettömän kokoinen omenapuu, yksi syy että tuonne oli päästävä. Nurmikkoakin on jo leikattu. Sinänsä hämmentävää kun tämänhetkinen pihanpläntti rehottaa täysillä, mutta kai se kuuluu alku-innostukseen. Pensaitakin on parturoitu.

 Entisen ravintoloitsijan kissat viihtyvät vieläkin pihalla, koska siellä on lämmintä. Ei haittaa ollenkaan, ainoa vain että pujahtavat kuulemma sisään tosi äkkiä.  Lumikin kuulemma sulaa meidän tulevalta pihalta nopeasti, että aikaisia keväitä odottaessa.

 Baaritiski on jo melkein purettu ja miesten vessan kaakeleita on ruvettu tiputtamaan seiniltä. Alta löytyi niin ihastuttavan värinen muovimatto että huhhei. Eri aikojen muotivirtauksia siis varmasti odotettavissa kun puretaan.

 Blogin nimi tulee mieheni ja minun sanonnasta että kasvattaa juuret kun sohva kiinnostaa enemmän kuin mikään muu. Nyt ei niitä juuria sohvaan voi enää kasvattaa. Nyt touhutaan.