Ei, me ei olla luovutettu!

Eilen astui voimaan meidän virallinen rakennuslupa, eli nyt on viisi vuotta aikaa saattaa projekti loppuun. Aika on rientänyt vinhaa vauhtia sitten viime postauksen. On ollut pientä stressinpoikasta, joka on puolestaan vaikuttanut terveydentilaankin, mutta nyt tuntuu että ollaan taas oikealla polulla. Paljon on jopa tapahtunutkin Kapakassa sitten viime kevään postauksen. Pihalle pystytettiin kasvihuone kesällä, joka viime yönä sai kyytiä Seija-myrskyltä. Että ei ihan laita hymyä huulen tämä tapaus, mutta eteenpäin mennään sanoi mummo lumipuvussa.

 Tuolla kasvoi hienosti ensimmäinen Kapakan chilisato, josta tehtiin kaikkea herkkua talven varalle. No, eipä auta, uutta kasaamaan keväällä sitten. Ehkä kiinnitämme entistä enemmän huomiota alustaan. Oli Seija-myrsky vielä kovastikin murjonut alumiinista runkoakin. Vaan eipä hätää, vakuutusyhtiö korvasi melkein 70% arvosta.

Loppukesästä piharakennus saatiin sähköistettyä ja uusi kattokin siihen tuli. Piti vain hieman muistuttaa tekijöitä, että kröhöm, meille luvattiin katto jo aikaa sitten. No hupsista, olivat tyystin unohtaneet koko homman. Loppujen lopuksi katto vaihtuikin sitten ripeään tahtiin. Loppusiivous toki jätettiin sitten meille, minkä nyt ei pitänyt oikein mennä niin, mutta jatkuvista muistutteluista huolimatta mitään ei tapahtunut.

Onhan se katto vähän paremman näköinen tuossa isommassa kuvassa. Enää täytyy seinät kalkkimaalata niin johan on siisti.

Sisälläkin on tapahtunut yhtä jos toistakin. Tässä tuleva aamiaishuone. Katto on purettu ja seinäpinnat hirteen asti, enää täytyy lattia purkaa niin että pääsee tarkistamaan ulkoseinän hirren kunto. Keittiön puolellahan jouduttiin uusimaan jonkunverran seinähirttä. Myös lattian rungosta jouduttiin uusimaan rakenteita, mutta nyt kun sekin ongelma on korjattu niin voin kertoa että näyttää hyvältä.

 Josta tulikin mieleen että pitääpä kehua tässä ihan ohimennen meidän raksatiimiä. Paikallisia tekijöitä suositaan ja se näyttääkin olevan tosi hyvä juttu. Saatiin muuten vastaava rakennusmestarikin juuri toissapäivänä. Tämä ei ilmeisesti olekaan ihan helppoa nettikeskusteluista päätellen.

 Lisää kuvia seuraavassa postauksessa, joka toivon mukaan tulee hyvinkin pian.

Vapaapäivä, o_O sellain juttu mitä luuli myyttiseksi elukaksi.

Rotjake angstaa

Tuli työpäivän aikana viesti ja tämä kuva. Rotjakkeella pientä angstia mielessä. Koetin lohduttaa että hyvähän se on että paljon tapahtuu. Kaikki kattoruoteet menevät uusiksi. (juu ei katolla mikään kiire olisi ollut, eii) Tämä tarkoitti kattofirmalle muutaman lautakilometrin lisätilausta.

 Pojjaat olivat pistäneet tuulemaan ja lava täyttynyt purkujätteestä ja juuri nyt oli tietenki Roskakuskilla ihan tiukka aikataulu. Lupasi kuitenkin järjestää paikalle isomman lavan vähäksi aikaa. Reilu kaveri. Pienessä kaupungissa vaan kaikki tuntuu sujuvan helpommin ja joustoa löytyy. Ilahduttava noteeraus tälle päivälle, ystävät ja tuttavat tarjoavat apuaan. Eräs J:kin on ollut jo pariin otteseen hommissa, ihan vain koska haluaa olla avuksi. Ihan parhautta sellainen.

Työn ääniä

Vietin tuossa vapaapäivän Kapakan työmaalla ja oli mukavata. Katolla riekkui kattomies rakentamassa kattolyhtyjä, yläkerrassa Poijjaat purkasivat kuin viimeistä päivää ja minä alhaalla kaatamassa kaakeliseinää tulevasta pikkuruokailutilasta. Sellainen pauke kuului joka puolelta, että luulisi satamaan asti kuuluvan.

 Kattomiehet siis aloittivat viime viikolla ja todettiin että hupsistakeikkaa, nyt tuli kiire purkaa yläkertaa. Joku ihme pöpö on vaivannut, niin ettei ole saanut aikaiseksi, ja niin se sitten meni että oli pakko palkata apua. Eipä silti, viikossa tapahtui jo niin paljon että meillä olisi Rotjakkeen kanssa mennyt vähintään 3 viikkoa samaan hommaan.

 Kattomiehet ovat näköjään ihan omaa ihmislajia, riekkuvat katolla kuin tasaisella maalla kävelisivät, joku jopa ilman turvavaljaita. No onneksi ei ole meidän vastuulla, kun on tilattu työ avaimet käteen periaatteella. Aloittivat poistamalla ylimääräiset härpäkkeet katolta, jos jonkinlaista satelliittilautasta ja legendaarinen Kapakan kyltti. Nyt se on sitten lopullista, Kapakkaa ei ole.
 Pikkuhiljaa kuorivat vanhat pellit pois ja ihmetellen seurasin kun kattolyhtyä rakensi, laudat ja työvälineet mukaan katolle ja siitä eikun hommiin. Näytti kuin olisi tasaisella seissyt kun nikkaroi, ihan tuosta noin vain. Hullun hommaa.

 Purkamishommissa aletaan kohta saavuttaa puoliväli, nyt kun Poijjaat tulivat apuun. Miesten vessa on seinien osalta viimeistelyä vaille, naisten vessaa ei vielä aloitettu, tuleva makuuhuone melkein valmis, seinien osalta. Keittiössä jatkuu vielä hirren metsästys, suurin osa jo paljastettu. Sitten on vielä eteisen ja salin seinät, niin ja puhumattakaan lattioista ja katosta. Salin puolella pitäisi olla vielä alkuperäinen katto tallessa, nykyisen alla. Tosin, siellä on kattolämmityspaneelit, joten saa nähdä missä kunnossa originaalikatto on.

 Itsehän purkasin tuon kuvan ikkunan kohdalta kaakeliseinää, tai olen siis tietysti jonkun aikaa sen kimpussa puuhastellut. Kuvassa olevan ikkunan edessä sijaitsi Kapakan tiskauspiste ja meillä siinä juodaan joskus aamukahvia ja syödään kahdenkesken, maailman parasta ruokaa.

 Tarjoiluaukkokin siinä tilassa oli ollut ja jotain sydänviestejä edellinen timpuri oli sinne jättänyt, oikein nuolella lävistetty sydän.

 Tuota tarjoiluaukon puoleista seinää kun parkasin niin meinasin saada päälleni puolikkaan seinän verran kipsilevyä ja kaakelia, mutta ehdinpä pois alta. Sen verran rämähti että melkein pelästyin.

Hiljaiseloa ja isoja päätöksiä

 Siitä on ihan liian pitkä aika kun viimeksi blogia päivitin. Joulunpyhien hirveät lumimäärät hieman verottivat remontti-intoa ja muutenkin pukkasi uskonpuutetta, ei saisi liika ajatella. Mieliala nousi hieman kun eräs asiantuntija sanoi tutkittuaan talon pohjaa, että suurempia katastrofeja ei pitäisi olla tiedossa kuin ne jotka jo on, pienempää ja vähän isompaa kosteusvauriota. Keittiössä on tarvetta vaihtaa tukihirsi, mutta sekään ei ilmeisesti ole mikään kauhean suuri juttu. Kellarissa pauhaa kuivurit vielä jonkin aikaa, mutta voin kertoa että ilman laatu on jo huomattavasti parantunut.

 Alapohjaa on tyhjennetty kaikenmaailman rakennusjätteistä ja muusta ällötyksestä, 10 000 kiloa meni kaatopaikalle. Uusia tukia on valettu tärkeisiin kohtiin, talon keskellä menevä mahtavankokoinen tukipalkki oli ilmeisesti tansittu halki. Sellaista se oli elämä merimieskapakassa joskus.

 Jouluksi hankin Rotjakkeelle  tässä vieressä olevan opuksen, joka on muuten aikamoinen tietopankki vanhojen ikkunoiden kunnostuksesta. Sitä jää pitkiksi ajoiksi selailemaan ja siihen oikein uppoutuu. Ikkunaahan meillä riittääkin kunnostettavaksi. Joitakin pitänee kokonaan uusia.

 Seinäpintaa on purettu, entisestä biljardihuoneesta, hirteen asti, melkein kokonaan. Todettiin että huonejärjestystä muutettu sen verran usein että on melkoisen pilkottua. Viikonloppuna kun päästiin miesten vessassa hirteen asti niin siellähän sitä  sitten oli nättiä, pilkkomatonta hirsiseinää, ja sinne nyt ei ainakaan voi jättää hirttä näkyviin. Toisella puolella seinää on keittiö, mutta jos en väärin muista niin keittiön puolella oli seinään sorvattu ura entisiä sähköjä varten että se siitä ja hirsiseinistä.

Sähkötkin on purettu, niin että voidaan vanhoja repiä alas.

 Kattoremontistakin teimme päätöksiä tässä välissä. Kattoa aletaan uusia maaliskuussa ja sen sai tehtäväksi sellainen firma, joka ei suinkaan ollut se halvin vaihtoehto, vaan he halusivat kunnioittaa paikan paikallishistoriallista arvoa ja tekevät korjauksen niin ettei julkisuvi muutu eri näköiseksi. Siitä tykkää varmaan museoviranomainenkin. ELY-keskukseen on laitettu tukihakemus ja elämme toiveissa että saisi ainakin 1/3 osan katon uusimisen kustannuksista. Jos ei niin sitten revitään omaa selkänahkaa.

 Silloin tällöin kohtaa inspiraation puutetta remppahommiin, mutta aina kun Kapakkaan menee, niin sitä menee kotiin. Tai siltä se tuntuu, että kyllä tästä koti tulee. Aurinkoisina päivinä valo tulvii ihanasti ikkunoista ja ei voi kuin typeränä hymyillä onnesta, että tämä mökki on meidän. <3

Hakataan päitä kattoon ja iso kissanlaatikko

Tällainen näky oli vastassa kun lauantaina Kapakkaan saavun. Asbestin poisto käynnissä. Kallista puhaa, mutta eipä sitä kannata leikkiä sellaistena asioiden kanssa. Oli sitten todettu että koko alakerrassa on tuota vallan ehanaa materiaalia käytetty. No, tehdään sitten enemmän itse, eipä tuo haittaa. Rotjakekin on niin näppärä ja oppivaiseksi todettu. Mitä hän ei osaa niin tekee ammattilainen. Sama periaate kuin isällä, kun oli rakentamishommista kyse, vaan ero on siinä että Rotjake oikeasti tekee niitä. Lauantaina minulle sitten kerrottiin että pitäisi piharakennuksen välikatolle minunkin kiivetä, muuten ei homma etene. Pikkuisen nuo korkeat paikat vain tuntuvat hirvittävän. Rennosti siis aloitettiin, nostettiin puutavarat ja työkalut yläkertaan, ja koetin totuttautua ajatukseen että kiipeilisin tikkaita seuraavana päivänä. Illan päätteeksi saunaa ja iltapalaa Kotijoukoilla. Huolto pelaa, ruokaa saa kun pyytää, niin äiti kokkaa ja tekee vielä eväät seuraavalle päivälle. Mamma keittää meille puuroa aamuisin ja katsoo että evästä on, eikä niitä passaa unohtaa, muuten tulee sanomista.

Sunnuntaina tulikin sitten vietettyä melkein koko päivä välikatolla. Yllättävän hyvin meni tikkailla kiipeäminen, kun sain ohjeita miten piti mennä ja mitä ei missään nimessä saanut tehdä. Valmisteltiin paperointioperaatiota ja vähän aloiteltiinkin, P3-luokan hengityssuojaimilla varustettuina. Vähän väliä lyötiin vuorotellen päämme johonkin palkkiin tai väärin jätettyyn lankkuun. Kun väsymys iski niin alkoi tulla hieman kiukkuakin, siinä kuulkaa varmasti lammelle asti kuului kun me laitoimme suojapapereita, hengityssuojaimet naamalla. Yllättävän rankkaa. Löydettiin muuten ensimmäinen lehti, Suomen Sosiaalidemokraatti, 1.12. 1933, jonka pääotsikko etusivulla oli: -Suomen valtuustot vallattava maanantaina! Rotjake tutustui lähemmin lehden sisältöön ja totesi että ei ole poliittinen retoriikka kovastikaan muuttunut vuosien varrella. Oli tarkoitus ottaa kuva ja jakaa blogissa mutta se siirtynee myöhemmäksi, koska lehti jäi Kotijoukoille. Suunnitelmissa olisi laittaa lehti takaisin eristeisiin ja lisaätä sinne Hufvudstadsbladet, ainakin. Siinäpä sopivasti kontrastia.

Tänään olikin sitten käydä köpelösti kun kiipeiltiin jälleen yläkertaan. Orapihlajan oksa iskeytyi Rotjakkeen silmäkulmaan. Ei aikaakaan niin naapurin isäntä oli jo alhaalla huutelemassa että kaadanko pois tieltä,. Mahtoikohan kuulla noitumisen? Aika kivoja tuntuvat olevan, huomaavaistahan tuo, kun tehtiin hommia, mutta eihän sitä nyt koko puuta kaatamaan, otettiin vain muutama oksa pois tieltä. Kun tarkemmin mietittiin niin eipä ole orapihlajaa puuna ennen tullut nähtyäkään. Paperit saatin levitettyä, sen verran että oli tarkoitus aloittaa villojen puhaltaminen, mutta sitten alkoi jo olla pimeä ja monta työtuntia takana.Kimpsut ja kampsut kasaan ja kotia kohti.

Jaakko-kissa taisi muuten käydä sisällä asti tänään. Olin pihalla keräämässä puita kun näin kun katti pujahti keittiönovesta ulos. Kierteli hiukan ja ihmetteli tulevia yrttipenkkejä, joihin olin juuri laittanut mullat, hyppäsi päälle ja rupesi kuopimaan. Katti totesi kai että yrttilaatikko oli iso luksuskakkalaatikko, koska suoritti sinne esilannoituksen.

Näin korjataan kosteusvaurio, not!

Alkuviikon aherruksista vastasi lähinnä Rotjake yksinään. Kotiin palatessa mukana oli varsin mielenkiitnoisia kuvia. Keittiö oli saatu tyhjennettyä ja taas oli kierrätykseen saatettu jos jotakin rojua. Tuo työtaso saatetaan nyt sitten jopa säästää, näin on minun annettu ymmärtää. Voihan se olla että siitä saa ihan hyvän kun vähän kunnostaa. Lihapölkky on niitä huikeimpia esineitä mitä talosta on löytynyt ja, kiitos Facebookin, on herättänyt muissakin huomiota. Kiitos Suvi kun kerroit miten täti hoiti lihapölkkyä kauppapäivän päätteeksi. Sinolia pintaan ja eikun tulta alle.

 Oli siis aika kurkata lattiapinnoitteen alle. Juuri tuosta tulevan keittiön takaosasta lattia tuntui olevan kohtalaisen "lintallaan". Henkilökuntatilan puolella olo oli suorastaan turvaton kun siellä asteli. Kellarin puolelta katsottuna siitä kohtaa näki että lattia oli mätä, yläkerran viemärin vuodosta johtuen. Sain myös elävän kuvauksen siitä miltä töhnä kellarissa haisi. Ei tarvinnut mennä haistelemaan. Ei muuta kuin lattia auki ja tältä se näytti:

 Vuotokohdan päälle oli laitettu villaa ja levy päälle. Lopuksi satunnainen muovimatonpala, avot kosteusvahinko on piilossa ja saa muhia rauhassa.

Onneksi alue ei ole kovin iso, mihin tätä maanmainiota korjustapaa on sovellettu.

Ei muuta kuin toimeen siis, villat ja levyt pois. Mitäpä seuraavaksi löytyykään? No hupsista, ei sinänsä yllättävää.

 Oho, kellari näkyy! Lattiassa ei siis eristettä?

Päivän naurun hörähdykset aiheutti kuulemma seuraava purkukohde, kuivavarasto henkilökuntatilan vieressä. On kuulkaa ollut tarkka remppamies, kaikki ylijäämäpahvit käytetty viimeistä myöden. Tosin nauloja oli mennyt varmaan sitten sen säästön verran.