Niin se sitten alkoi. Vanhan talon remontointi. Eikä ihan mikä talo tahansa, vaan vanha merimieskapakka pikkukaupungin sataman lähellä. Pari viikkoa on nyt mennyt kaupanteosta ja nyt alkaa jo toipua shokista. Pelotti ja hirvitti, mutta nyt on jalat taas tiukasti maan kamaralla. Paljon on työtä edessä, mutta emme aio vaipua epätoivoon.Onneksi ei ole kiire. Jänniä asioita on jo löytynyt mm. zombikirves, eli vanha Billnäsin kirves joka löytyi kaapin perukoilta. Sai siinä Rotjakekin jotain ihmeteltävää. Hienoja aarteita löytyi keittiöstä, liuta valurautaisia paistinpannuja ja lihapölkky. Merimiesten haamuja emme ole vielä kohdanneet

 Pihalla kasvaa mielettömän kokoinen omenapuu, yksi syy että tuonne oli päästävä. Nurmikkoakin on jo leikattu. Sinänsä hämmentävää kun tämänhetkinen pihanpläntti rehottaa täysillä, mutta kai se kuuluu alku-innostukseen. Pensaitakin on parturoitu.

 Entisen ravintoloitsijan kissat viihtyvät vieläkin pihalla, koska siellä on lämmintä. Ei haittaa ollenkaan, ainoa vain että pujahtavat kuulemma sisään tosi äkkiä.  Lumikin kuulemma sulaa meidän tulevalta pihalta nopeasti, että aikaisia keväitä odottaessa.

 Baaritiski on jo melkein purettu ja miesten vessan kaakeleita on ruvettu tiputtamaan seiniltä. Alta löytyi niin ihastuttavan värinen muovimatto että huhhei. Eri aikojen muotivirtauksia siis varmasti odotettavissa kun puretaan.

 Blogin nimi tulee mieheni ja minun sanonnasta että kasvattaa juuret kun sohva kiinnostaa enemmän kuin mikään muu. Nyt ei niitä juuria sohvaan voi enää kasvattaa. Nyt touhutaan.